100 salaisuutta kutsuu nuoria NYT!

LOKAKUUSSA 2017 NUORILLE SUUNNATTU 
ESITYSTAITEEN TYÖPAJA PAIKKAKUNNALLASI

Etsimme työpajaan yläaste- ja lukioikäisiä nuoria. Esiintymiskokemusta et tarvitse, mutta kylläkin uteliaan mielen, halun sanoa sanottavasi ja rohkeutta ottaa haltuun julkista tilaa. Me tarjoamme käyttöönne esitystaiteellisia työkaluja, mutta te nuoret päätätte itse, minkälaisen esityksen haluatte tehdä ja mistä aiheesta.

16 tunnin työpajassa käydään läpi esitystaiteen perusasioita – esiintymistä, läsnäoloa, tilaa, kehoa, liikettä ja aiheen käsittelyä, sekä katsotaan erilaisia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea esitystaide voi olla. Työpajapäivien jälkeen ideoitte paikkakunnallenne esityksen, jonka muoto ja sisältö on teidän päätettävissänne. Ohjaaja pysyy kanssanne etäyhteydessä skypen avulla noin kerran viikossa, jolloin te voitte esittää hänelle viikon aikana kasaan saamaanne materiaalia, saada neuvoja ja sparrausta. Itse esitys tapahtuu 1.12.2017, joka on valtakunnallinen Taiteen edistämispäivä.

NIIN SIIS... MIKÄ ESITYSTAIDE?

Vähän niin kuin teatteria, mutta ei sittenkään...
Aika usein esitystaide tapahtuu jossain muussa kuin perinteisessä teatteritilassa; esityksen näyttämönä voi toimia vaikkapa kaupunki, pelto, metsä, yksityisasunto, tehdas, pukuhuone, uimahalli, urheilukenttä, kauppakeskus, sauna tai tienristeys. Esityksen muoto voi olla haastattelu tai puhelinsoitto. Tai kallioseinämän maalaus, retki, päivällinen, pimeä huone, ravit tai ravet, koulun oppitunti tai jalkapallopeli. Se voi olla flashmob, joka syttyy yhtäkkiä ja arvaamatta vain kadotakseen taas. Vaihtoehtoja on oikeastaan loputtomasti, sillä...

The only rule is, there are no rules!

Esitystaiteessa lähtökohtana on harvoin näytelmäteksti, mutta teksti se voi olla: essee tai runo tai sisällysluettelo tai käyttöohje. Lähtökohta voi myös olla maisema tai tila tai reitti. Tai aihe, jota työryhmä haluaa tutkia. Se voi olla poliittinen manifesti tai hiljainen, salainen kuiskaus, satunnaisen ohikulkijan korvaan kerrottu.

Perinteisestä teatterista poiketen esitystaiteessa on harvemmin ns. fiktiivisiä rooleja; siksi puhutaan mielummin esiintyjästä ja esiintymisestä kuin näyttelijästä ja näyttelemisestä. Se vaatii kyllä läsnäoloa, mutta sinun ei esiintyjänä tarvitse olla yhtään enempää ”kokonainen” tai ”totta” kuin mitä sinä itse olet.

Katsojan paikka on fyysisempi ja osallistuvampi, ja usein esitykset rakennetaan yhdessä katsoja kanssa. Toisinaan ohikulkijasta voi tietämättään tulla osa esitystä; sillä kaikki mitä me väitämme esitykseksi, muuttuu vääjäämättä sellaiseksi.

Esitystaiteessa on usein kysymys julkisen, kaikille kuuluvan yhteisen tilan haltuunotosta, ja siitä että tuttua asiaa aletaan katsoa toisesta näkökulmasta. Kuinka monella tapaa ne tutut ja jokapäiväiset rappuset voikaan kulkea?

100 salaisuutta rohkaisee nuoria antamaan omalle paikkakunnalle oman  näkökumansa, oman väitteensä ja pukemaan sen esityksen muotoon.


Kommentit