TUOREIMMAT BLOGITEKSTIT

Tää teksti kertoo menneisyydestä


Junassa matkalla takaisin. Tyytyväisenä, rikkaampana kuin mennessä.

Kaustisen musiikkilukio sijaitsee viidenkymmenen metrin päässä syntymäkodistani. Sen vieressä aukeavan Kansanmusiikkifestivaalien pääareenan paikalla sijaitsi ennen kenttä, jolla opettelin luistelemaan. Työskentelimme lukion tiloissa, joissa itsekin olen leikkinyt lapsena. Joissa ystäväni opiskelivat, kun itse olin lukioikäinen. Noille huudeille kerääntyi joka kesä kansainvälisempi muusikkojoukko kuin minnekään muualle Suomessa. Nyt törmäsin lukion käytävillä lapsuudenystävääni, muusikko ja opettaja Ville Ojaseen sekä näppäripelimannien isään Mauno Järvelään, jonka opissa itsekin tutustuin siihen, kuinka tehdään taidetta yhdessä.

Maanantaiaamuna saliin kerääntyi viidentoista avomielisen lukiolaisen joukko, joiden kanssa aloimme tutustumaan siihen, mitä esitys voi olla, miten sitä on tehty, miten se on liittynyt musiikkiin ja miten me tekisimme sitä juuri nyt. Kävimme läpi esitystaiteen historiaa teosesimerkkien kautta. Tutustuimme käytännön kautta Fluxus-liikkeen tapahtumakäsikirjoituksiin, Anthony Howellin esitystaiteen teoriaan ja Forced Entertainmentin nykyteatteriin. Osallistujat jaksovat sitkeästi pitkän ja tiiviin maanantaipäivän loppuun ja ihmettelin jälkikäteen, miten ehdimme käydä niin monta asiaa läpi.

Tiistaina aloitimme jälleen harjoitteilla keskittyneissä tunnelmissa, katsoimme lisää esimerkkejä kiinnostavista teoksista ja päädyimme lopulta rakentamaan demoja niin, että esitystaiteilijuus alkoi jo siirtyä minun käsistäni osallistujille. Näimme neljä hienoa ja hyvin erilaista esitystä: tunteikasta henkilökohtaisuutta, katsojia haastavaa esitystaidetta, sanatonta musiikkiteatteria ja klassista performanssia humoristisen taikashown asussa.

Keskiviikkona aloin muuttua jo tarpeettomaksi: kun olin antanut lähtökohdat esitysdramaturgian rakentamista varten, muut ottivat ohjat käsiinsä. Osallistujat toteuttivat hämmästyttävän onnistuneen ryhmäprosessin, jossa kolmen tunnin aikana suunniteltiin ja harjoiteltiin varsin monipolvinen esitys. Työ tehtiin ilman ohjaajaa, siitä ehdittiin vetää kaksi läpimenoa, osa ehti kauppaan hankkimaan tarpeistoa ja lisäksi kävimme lounaalla! Hämmästyttävää. Esitykseen saapui käytännöllisesti katsoen koko lukio, arviolta satakunta henkeä. Esitys, Tää biisi kertoo menneisyydestä, otti yleisönsä.

Kaiken kaikkiaan olen vaikuttunut musiikkilukiosta ja sen oppilaista. Koulusta välittyy yhteisöllisyyden tunne. Nuoret ovat avoimia, rohkeita, keskittymiskykysiä, kuuntelevia ja aktiivisia. He haluavat oppia, eivätkä pelkää käyttää tilaa, kun sitä annetaan. Esityksessä he pilkkaavat opettajiaan avoimesti, mutta kaikki ymmärtävät kuinka kevyttä tuo kritiikki on ja kuinka sen vaivaton ääneen lausuminen kertoo syvästä luottamuksesta kaiken taustalla. He katsovat itseään näyttämöllä ja huomaavat yllättyneinä kuinka ahdistus paljastuu siellä. He osoittavat suosiotaan luovalle hulluudelle.

Maisema ulkona on pimeyden verhon takana. Keski-Pohjanmaata peittää kevyt lumipeite ja Perhonjoki virtaa ohuen jään alla ohi Kansanlääkintäkeskuksen ja lapsuuteni uimapaikkojen. Nyt istun junassa joka ajaa kohti mustempaa maata.

Kommentit