TUOREIMMAT BLOGITEKSTIT

SEIJA-LEENA SALO


Herään useimmiten Turussa, mutta tilaisuuden tullen matkustan paikkoihin, joissa on enemmän järviä. Koska järvi toimii aina.

Pidän enemmän puihin kiipeämisestä, mutta istun enemmän tietokoneen äärellä. (Tietokone ei aina toimi).

Usein mietin mitä tapahtuisi, jos kaikki ihmiset uskaltaisivat tehdä juuri sitä, mitä haluavat, yrittämättä miellyttää muita tai pelkäämättä epäonnistumista.

Kaikilla ei ole samoja valinnanmahdollisuuksia, mutta ei välttämättä ole keneltäkään pois, jos mä opettelen olemaan ihan oikeasti oma itseni. (Vaikka usein on helpompaa olla jotain sinnepäin).

Taiteen tekeminen on mulle sitä opettelua. Sellaista aktiivista maailman ja itsen ihmettelemistä. Ai että tällanen mä oon? Ja jakamista: Hei, tällastakin täältä maailmasta löytyy, ootko muuten huomannut?

Ja sit taiteella voi ehdottaa, itselle ja muille, uusia ideoita, näkökulmia, kokemuksia. Että ehkä voisin olla tällainenkin tai ehkä näinkin vois tässä maailmassa tehdä. Vai voisko? Mitä sä ajattelet?

Tällä hetkellä mua kiinnostaa paljon esimerkiksi kahdenkeskiset esitykset. Että siinä on vain yksi esiintyjä ja yksi kokija. Kaksi ihmistä, jotka kohtaa jossain.

Niin ja sit mua kiinnostaa paikat. (Rumat ja kauniit, oudot ja tavalliset.) Mitä tässä paikassa vois tapahtua toisin?

Esitystaiteessa esitys on mahdollisuus. Esim. kokeilla jotain, mitä ei ikinä tekis, jos se ei olis esitys. Tai tehdä jotain ihan tavallista jossain oudossa (tai siistissä) paikassa. Joskus kyse on ihan vain siitä, että varaa aikaa olla läsnä ihan livenä. Nyt. Just tässä. (Eikä esim. somessa.)

Tai sit se esitys just tapahtuu siellä somessa. Mä arvostan niitä, jotka osaa hyödyntää somea ja muita digitaalisia juttuja esityksissä kiinnostavalla tavalla. Mutta mä itse tykkään ihmisistä eniten livenä.

Siks varmaan oon lähtenyt tekemään teatteria ja esitystaidetta. Olen valmistunut Turun ammattikorkeakoulun taideakatemiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi kymmenen vuotta sitten, ja nyt syksyllä aloitan siellä opinnot uudestaan. (Iik.)

Tässä oli nyt jotain musta. Mut 100 salaisuutta lähtee siitä, mikä työpajoihin osallistujia kiinnostaa, innostaa tai harmittaa. Ja se on musta loistavaa. Ei ole aavistustakaan, mitä tästä vielä tulee.

Mutta varmaa on se, että me pelastetaan maailma. Tai sit mennään pitsalle. (Sekin voi olla esitys).


Ota yhteyttä: seijaleena.nyt@gmail.com

Kommentit